Josepan toiminnassa jälkikokeen lisäksi runsaan harrastajamäärän on kerännyt palveluskoirien hakukoe. Hakukokeeseen kuuluu tottelevaisuusosuus, esine-etsintäosuus ja henkilöetsintä. Tottelevaisuusosuus on sama kuin muissakin lajeissa, ja kokeissa siitä saatava maksimipistemäärä on 100 pistettä. Esine-etsintäkin on samanlainen kuin muissa ja voi tuottaa 30 pistettä. Henkilöetsintä on siis 170 pisteen arvoinen osuus eli hakukokeen tärkein osa.

Henkilöetsinnässä koira etsii ja ilmaisee maastosta määrätyltä alueelta kolme sinne piilotettua maalimiestä. Alueella, jonka koko alokasluokassa on 100 x 100 metriä, on keskilinja. Ohjaaja saa liikkua vain keskilinjalla ja lähettää koiran siitä etsimään vuoroin kummallekin puolelle. Kokeessa arvostellaan erikseen maalihenkilöiden löytyminen, koiran työskentely ja ilmaisut. Maalihenkilöt ovat maastossa joko kokonaan tai osittain peitettyjä. Luokkien vaikeutuessa vaativuustaso nousee. Maaston rasittavuus lisääntyy. Etsintäalueen koko kasvaa siten, että leveys pysyy koko ajan samana, mutta avoimessa luokassa pituus on 200 metriä ja voittajaluokassa 300 metriä. Suoritusaika alokasluokassa 10, avoimessa 15 ja voittajaluokassa 20 minuuttia.

Hakukokeessa voidaan maalimiehen ilmaisussa käyttää kahta eri ilmaisumuotoa. Haukkuilmaisussa koira haukkuu maalimiehen vieressä niin kauan, että ohjaaja ehtii paikalle. Rullailmaisua käytettäessä koira ottaa maalimiehen löydettyään suuhunsa kaulassa riippuvan ilmaisurullan ja tuo sen ohjaajalle. Ohjaaja kytkee koiran silloin pitkään näyttöliinaan ja koira vie nopeasti ohjaajan maalimiehen luokse. Ilmaisutavan valintaa ei aloittelevan hakuharrastajan tarvitse välttämättä tehdä heti. Koiran ominaisuuksista riippuu, kumpi ilmaisumuoto sille sopii paremmin.

Hakualue on tallattu, siis siellä ovat liikkuneet useat ihmiset koirien kanssa. Hakualueen rajat merkitään yleensä krepeill. Tallatulla alueella koiran on vaikea jäljestää, kun jälkiä on niin paljon, joten koira oppii käyttä;mään ilmavainua. Näin sill on mahdollisuus saada maalimiehestä haju pitkänkin matkan päästä. Koiran pitäisi olla sen verran tottelevainen, että se etenisi ohjaajan käskyjen mukaan. Tärkeää olisi sekin, että koira tulee kutsuttaessa ohjaajan luo. Koska koira hakukokeissa ja harjoituksissa liikkuu maastossa vapaana, sillä käytetään ns. PK-valjaita. Näihin valjaisiin on hyvä totuttaa hakukoira jo harjoittelun alkuvaiheessa.

Hakukoiralle on eduksi, jos se on reipas ja avoin ja pitää vieraista ihmisistä. Joillekin, varsinkin pidättyväisille pennuille, ensimmäisiksi harjoituksiksi riittää se, että koiraa totutetaan liikkumaan maastossa vieraiden ihmisten kanssa. Usein tutustumista helpottaa se, että koiralle tarjoillaan maistuvia makupaloja.

Hakutreeneissä käytetään palkkiona yleensä makupaloja. Kannattaa siis pitää huoli siitä, että harjoituksiin tullessa koira on riittävän nälkäinen ja makupaloja on tarpeeksi mukana. Käytännöllisintä on, jos makkarat tai muut namit on pilkottu sopivan pieniksi paloiksi ja pakattu useaan pieneen muovirasiaan. Lisäksi hakuharjoituksiin, niin kuin muihinkin kesäajan harjoituksiin, on muistettava varata koiralle vettä. Hakutreeneissä voi sattua kaikenlaista, joten on hyvä muistaa kyypakkauksen oikea paikka: tasku, ei reppu eikä auton hansikaslokero.

Aloittelevan hakukoiran harjoituksissa ohjaajan osuus ei ole kovin tärkeä. Maalimies on tärkein, hänen on oltava kiinnostava. Hakuharjoittelu on ryhmätyötä, jokaisen harrastajan tulisi pystyä tai ainakin opetella paneutumaan kaikkien treeniryhmän koirien opettamiseen. Sen takia on syytä varautua viettämään pitkät kesäiltansa metsässä kuusen alla hyttysten syötävänä. Voisiko oikeastaan olla mitään mukavampaa?

Hilkka Nyman