Lajina metsäjälki on mielestäni pikkupennun ykköslaji. 16 viikkoinen pentu on parhaimmillaan aloittaakseen jälkikoiran uran. Tuolloin se pääsee pienten metsäisten esteiden yli kompuroimatta ja nenän käyttö on aivan luontaista. Toki vanhemmallekin koiralle voi jäljen opettaa, mutta silloin sen opettaminen voi olla hankalampaa. Helpointa jäljen opettaminen on koiralle, joka on saanut treenata nenänkäyttöä ja joka on liikkunut paljon metsissä.

Alkuharjoitteet

Itse en harrasta, enkä neuvo toisillekaan ns. makkararuutujen käyttöä, vaan siirryn suoraan makkarajäljen tekoon. Suora, makkaralla maustettu 30 metrin jälki on oiva tapa aloittaa metsäjäljen treenaaminen. Treenimäärän karttuessa voi makkaran määrää vähentää ja matkaa pidentää. Tärkeää on, että makkarajäljellä makkara on niin paljon, että koira ei ryntäile eteenpäin, vaan malttaa edetä rauhallisesti. Vasta, kun nenä maassa etenemisen idea on koiralle ihan selvä, harvennetaan makkaran määrää tekemällä makkarattomia pätkiä ja sitten taas maustamalla muutaman metrin matkalta. Näitä lyhyitä makkarajälkiä voi ajaa 2-3 illassa pari kolme kertaa viikossa. Isomman koiran voimat riittävät useampiinkin treeneihin. Muista, että jälki on koiralle rankka laji, vaikka ihmisen ei tässä lajissa tarvitsekaan juosta henkensä edestä.

Jäljen alkuharjoitteet voi tehdä myös toisin. Laumavietin hyödyntäminen niin, että koira näkee, kun tuttu ihminen menee metsään, riittää monelle alkuärsykkeeksi ja herättää uteliaisuuden selvittää, minne ihminen meni. Liika ärsyyntyminen saattaa kylläkin aiheuttaa ryntäilyä ja silloin makkarajälki saattaa toimia paremmin. Laumaviettiin perustuva jäljen opetusmenetelmä ei sovi hakukoiralle, koska haussa pakeneva henkilö etsitään ilmavainulla ja jälkikoiran työskentelyn tulee perustua maavainuun. Mikäli hakukoiralle halutaan opettaa jälki pelkästään ihmisen hajuun perustuen, voi ihminen viedä metsään kannellisen ruokakupin. Ihminen tulee pois metsästä niin, että koira varmasti näkee ettei metsään jäänyt ihmistä. Nyt koiran tehtävä on löytää ruokakuppi sinne vievää jälkeä pitkin. Vaarana on, että ruokakuppi on saalis jäljen päässä ja koira alkaa ryntäillä. Sopiva vireystaso ja vähemmän nälkäinen massu auttavat tilanteessa rauhoittavasti.

Kuinka paljon kannattaa treenata ja miten edetään?

Jälkitreenejä kannattaa kaikissa oppimisen vaiheissa tehdä sarjoina. Muutama treeni peräkkäisinä iltoina ja sitten voi pitää taukoa. Siis systeemi: pe – la – su treenataan ja viikolla harvoin, onnistuu hyvin. Lisäksi jäljet voi tehdä itse ainakin niin kauan, kun käyttää makkaraa. Vieraan tekemässä jäljessä tärkeintä on ohjaajan omien taitojen kehittyminen. Pitää oppia lukemaan koiraa. Pitää nähdä, milloin koira kulkee vahvasti jäljellä ja milloin se esimerkiksi haistelee muita jälkiä.

Jäljestäminen on täysin koiran aisteihin perustuvaa toimintaa. Alkuharjoitteista alkaen on treenit suunniteltava niin, että koira ratkaisee ongelmat itse. Apua ei saa tarjota liian helposti. Jos koiraa neuvoo jatkuvasti, ei se opi edes yrittämään omatoimista ongelmien ratkomista. Paras jälkikoira on taistelutahtoinen koira, joka jäljen kadotessa toteaa, ettei jälki voi kadota, juurihan se tuossa oli, kyllä minä sen löydän… ja sieltähän se löytyy.

Jälkiharjoitusten edetessä jälki pitenee ja alkaa kaartaa eri suuntiin. Mukaan tulee loivia kulmia ja myöhemmin teräviäkin kulmia. Kun koira ymmärtää jäljen idean ja kulkee jo makkaratonta jälkeä, voidaan harjoitteisiin liittää jäljen etsiminen ja tunnistusesineiden käyttö.

Janatyöskentelyn opettaminen

Jäljen etsiminen voidaan aloittaa jo melko varhaisessa vaiheessa. Jäljen tekijä saa lähteä metsään suoraan tieltä. Lähtökohta merkitään selkeästi tien reunaan. Koiran kanssa jäljelle mennään n. 3-5 metriä jäljen sivusta. Koira lähetetään metsään viistosti kohti jälkeä. Niin viistosti, että koira ei missään tapauksessa käänny takaisinpäin tielle, vaan jälki imaisee koiran metsään. Näin koiralle opetetaan ainoa oikea jäljestämissuunta. Harjoitusmäärien karttuessa lähetys jäljelle tapahtuu aina vain enemmän kohtisuoraan jälkeä kohti. Tällöin on jo viisasta kääntää myös jäljen asentoa suhteessa tiehen. Oikea kilpailujälki kulkee aina etsintäkohdaltaan tien suuntaisesti ja koira lähtee etsimään jälkeä merkitystä kohdasta tien reunasta metsään päin. Etsintäjanan pituus vaihtelee kilpailuluokittain 30 – 50 metriin.

Jos koirasi jossain vaiheessa toistuvasti lähtee ajamaan takajälkeä, eli kääntyy janalta jäljentekijän tulosuuntaan, on kyseessä opittu tapa. Koirasta on mukava tarkastaa, mistä jäljentekijä on lähtenyt liikkeelle. Yleensä nämä veijarit tarkastuksen tehtyään kääntyvät itse takaisin tyytyväinen ilme naamallaan. Tällainen paha tapa kielletään ja opetetaan pois tekemällä runsaasti viistoja alkuharjoitteita. Jäljelle lähtö opetetaan niin huolellisesti, hitaasti vaikeusastetta lisäten, että koira ei missään vaiheessa epäile jäljen oikeaa suuntaa. Pieni makkarakökkö muutaman metrin päässä jäljellä saattaa auttaa ja varmistaa herkempää koiraa päätöksenteossa. Satunnainen takajäljen otto voi johtua tuuliolosuhteista, eikä siitä pidä tehdä numeroa.

Esineet

Palveluskoirien jäljelle jättää jäljentekijä puun oksista tehtyjä, ihmisen hajuisia keppejä. Pelastuskoirien jäljellä niitä vastaa pienehköt käyttöesineet. Näitä molempia voi mielestäni käyttää jäljellä vapaasti sekaisin. Jo pikkupennun kanssa kannattaa leikkiä jälkikepeillä kotona. Kun kepit kiinnostavat koiraa ja se ottaa sellaisen mielellään suuhun lattialta, voidaan keppejä kokeilla jäljellä. Sama peli esineiden kanssa. Jos jäljellä käytetään tässä harjoittelun vaiheessa makkaralla maustettuja pätkiä, on muistettava, että keppi laitetaan ehdottomasti maustamattomalle alueelle. Kepin tulee olla selvästi hajulla erotettavissa keskellä kuljettua jälkeä. Jos koira ei huomaa keppiä, ei siitä tehdä minkäänlaista numeroa, vaan jatketaan keppitreeniä kotona. Keppien ilmaisu voi tapahtua niin, että koira pysähtyy kepille tai koira menee maahan kepille tai niin, että koira tuo kepin ohjaajalleen noutoliikkeen tapaan.

Jäljen ikä

Kuinka vanhoja ajettavien jälkien tulee olla, riippuu monesta asiasta. Jos jäljellä on makkaraa, haisee jälki vaikka viikon, ellei joku syö makkaroita ennen sitä. Pelkkä ihmisen haju häviää jäljeltä nopeammin. Kosteassa, muhevassa maastossa jälki on parhaimmillaan reilusti yli tunnin vanhana, jolloin ilmassa oleva hajutunneli on haihtunut ja koiran on helppo keskittyä maahajuun. Kuivalla kelillä ja kovalla alustalla tunnin vanha jälki on jo tarkkuutta vaativa. Se, että rajakoirat ajavat helposti vuorokauden vanhoja jälkiä on pitkällisen, ahkeran treenaamisen tulosta, johon harrastuskoiran ei mielestäni tarvitsekaan yltää.

Kilpailujäljet ovat luokasta riippuen tunnista kahteen vanhoja ja 0,5 – 1,5 km pitkiä.

Mitä varusteita jälkikoira tarvitsee?

Mielellään jälkivaljaat, joskin kiinteä pantakin käy ja vähintään 10 metriä pitkä jälkiliina. Pikku pennulle riittää panta oikein hyvin ja oma talutin liinaksi. Kevyt yleisvaljas, jossa liina kiinnitettään selän päälle on useimmille jälkikoirille paras. Ilmavainuiselle koiralle saattaa olla hyötyä valjaista, joissa liina kiinnitetään rintakehän alle. Tällöin liinan veto alakautta vetää koiran nenää alas jäljelle. Ja sitten tarvitaan kreppimerkkejä jäljen alkutreenaukseen ja kulmien merkkaamiseen niitä opeteltaessa. Muista, että yhtään muovinauhan pätkää ei saa jättää metsään!! Älä myöskään merkkaa jälkeäsi punaisella krepillä – se on metsureiden linjamerkki!

Palkkaa!!

Makkaraa, paljon makkaraa. Itse palkkaan koiraa joka kepillä makkaralla. Loppupalkkana toiset käyttävät koiran ruoka-annosta jäljen päässä, toiset antavat ruoan vasta autolla. Taistelupalkka, pallopalkka tai mikä tahansa koiralle mieluinen juttu käy myös hyvin palkkaamiseen jäljellä.

Lopuksi

Opeta perusasiat koirallesi huolella. Älä kiirehdi. Treenaa riittävästi. Vaikeuta treeniä vaiheittain. Treenaa erilaisissa maastoissa. Välillä saa olla vaativiakin harjoituksia. Epäonnistuneen harjoituksen jälkeen tee aina seuraava treeni pommin varmaksi. Vain onnistuneet harjoitteet vievät oppimista eteenpäin!

Ja loppujen lopuksi, tiesitkö, että kaatosade muodostaa jäljen hajun päälle kalvon. Sateen jälkeen jälki haisee taas hyvin. Siis odota kaatosateen taukoamista varmistaaksesi onnistumisen.

Lisätietoja jälkitreeneistä voit tiedustella täältä.

Hyviä jälkitreenejä kaikille toivottaa

Lea Kilpeläinen ja Eko-rottis